 |
Kyvett |
 |
Spektrofotometerns beståndsdelar |
Spektrofotometer
Spektrofotometrin grundar sig på att en provlösning belyses med ljus av olika våglängd varefter man mäter hur mycket ljus som lösningen absorberat. Spektrofotometri används för att mäta koncentrationer av lösta ämnen. Varje ämne har ett eget absorptionsmaximum dvs den våglängd vid vilken mest ljus absorberas. Denna våglängd används när man mäter mändgen substans. Ju högre koncentration av ämnet desto mer ljus absorberas och desto större är dess absorbans. Absorbansvärdet (A) är direkt proportionell till koncentrationen (c), mätkyvettens diameter (l, vanligen 1 cm) och en fför varje ämne och våglängd beroende extinktionsfaktor, som man finner i tabeller för extinktionsfaktorer. Alla biokemiska föreningar har ett typiskt (eget) absorptionsspektrum och många föreningar absorberar UV-ljus (200-400 nm), synligt ljus (400-700 nm) eller infrarött ljus (> 700 nm).
Spektrofotometrin toimintaperiaate on se, että näyteliuosta valaistaan eri aallonpituuksilla, ja mitataan kuinka paljon valosta imeytyi (absorboitui) liuokseen. Spektrofotometria käytetään tyypillisesti aineen pitoisuuden määrittämiseen. Kullakin aineella on oma absorbtiomaksiminsa eli se valon aallonpituus, jolla aine tehokaimmin absorboi valoa. Tätä aallonpituutta käytetään mm. ainemäärän mittaamiseen. Mitä korkeampi on mitattavan aineen pitoisuus, sitä enemmän se absorboi valoa ja sitä suurempi on sen absorbanssi. Absorbanssilukema (A) on suoraan verrannollinen aineen pitoisuuteen (c), mittakyvetin läpimittaan (l, yleensä 1 cm) ja aineesta sekä aallonpituudesta riippuvaan ekstinktiokertoimeen, joka löytyy ekstinktiokerrointaulukoista. Kaikilla biokemiallisilla yhdisteillä on niille tyypillinen absorptiospektri ja useimmat absorboivat UV-valoa (200-400 nm), näkyvää valoa (400-700 nm) tai infrapunavaloa (>700 nm).
