Virusten rakenne
Vaipalliset virukset
Vaipallisiin viruksiin kuuluu symmetrialtaan sekä helikaalisia että ikosahedraalisia viruksia. Niiden kapsidia suojaa lipidikaksoiskalvo, joka on peräisin isäntäsolun kalvolta. Vaipallisten viruspartikkelien kokoaminen tapahtuu yleensä kalvojen läheisyydessä joko solukalvolla tai solun sisäisillä kalvoilla, esimerkiksi Golgin laitteella tai tumassa (herpesvirukset). Ne vapautuvat solusta silmikoitumalla (engl. budding) kalvon läpi, jolloin nukleokapsidin ympärille jää suojaava lipidivaippa. Viruspartikkelin kokoaminen ja silmikoituminen voivat tapahtua yhtäaikaisesti tai peräkkäisinä vaiheina.
Vaikka lipidivaippa on peräisin isäntäsolusta, virukset muokkaavat kalvon proteiinikoostumusta, jotta mm. isäntäsolun pinnalla olevien reseptorimolekyylien tunnistaminen on mahdollista. Vaippaproteiinit voivat olla transmembraaniproteiineja tai matriksiproteiineja, joiden avulla lipidivaippa kiinnittyy viruksen proteiinikuoreen. Transmembraaniproteiinit jaetaan ulkoisiin glykoproteiineihin, jotka vastaavat reseptoreiden tunnistamisesta ja niihin sitoutumisesta sekä kuljetuskanavaproteiineihin (esim. ionikanavat), joiden avulla virus pystyy säätelemään kalvon läpäisevyyttä.
Monimuotoiset virukset
Viruksia, joiden rakennetta ei voida täysin määritellä helikaalisen tai ikosahedraalisen symmetrian tai vaipan perusteella ovat mm. Poxviridae-, Reoviridae- ja Baculoviridae heimojen virukset sekä eräät bakteriofagit (mm. Caudovirales). Monimuotoiset virukset voivat rakentua useista proteiinikerroksista (mm. Reoviridae) tai useista erillisistä rakenteellisista yksiköistä (esim. bakteriofagi T4), jotka kootaan yhdeksi partikkeliksi. Myös virusten lipidivaippa voi olla monikerroksinen ja se voi olla peräisin esim. ER:n kalvostolta (poxvirus).
Jotkin monimuotoiset virukset esiintyvät eri muodoissa infektiokiertonsa eri vaiheissa. Esimerkiksi niveljalkaisia infektoivat Nucleopolyhedro- ja Granulovirus-suvun baculovirukset muodostavat isäntäeliössään infektion loppuvaiheessa ns. okluusiokappaleita (engl. occlusion bodies), jotka vapautuvat kuolleista hyönteisistä ympäristöön. Okluusiokappaleiden OD-virukset (occlusion derived virus) ovat proteiinimatriksin (polyhedriinin) ympäröimiä, ja siten suojattuja ankarilta ympäristöolosuhteilta. Okluusiokappaleet kulkeutuvat ravinnon mukana uuteen isäntään, jolloin niiden sisältämät ODV-partikkelit vapautuvat hyönteistoukan keskisuolessa. Ne aloittavat infektion suolen epiteelisoluissa, minkä seurauksena syntyvät BV-partikkelit (budded virus particles) lisääntyvät ja levittävät systeemistä infektiota isäntäeliön solusta toiseen.
