not available fi se
1 not available not available
www.solunetti.fi
Etusivu / Mikrobit / Bakteerit / Taksiat
taso 1

Taksiat

Monet (eivät kuitenkaan kaikki) prokaryootit kykenevät liikkumaan, koska yleensä liikuntakyky on edukasta tietyissä ympäristöoloissa. Prokaryoottien elinympäristöjen fysikaaliset ja kemialliset olosuhteet vaihtelevat luonnossa, ja niiden liikuntakoneisto on kehittynyt vastaamaan näihin muutoksiin. Solujen kaavamaista ja suunnattua liikkumiskäyttäytymistä nimitetään taksiaksi (engl. taxis). Taksia voi olla joko positiivista (ärsykettä kohti suuntautuvaa) tai negatiivista (ärsykkeestä pois päin suuntautuvaa) liikettä. Mikro-organismeilla yleisesti esiintyvät taksiat ovat kemo- (ärsykkeenä kemiallinen aine) ja fototaksia (ärsykkeenä valo). Muita taksiamuotoja ovat aerotaksia (ärsykkeenä happi) ja osmotaksia (ärsykkeenä ionivahvuus).

 

Koska bakteerisolut ovat kooltaan pieniä, ne eivät kykene aistimaan ympäristön muutoksia paikallisesti, vaan aistimus tapahtuu ajallisesti solun liikkuessa ympäristössään. Mikäli bakteerisolu ei kohtaa ympäristössään signaalimolekyylien pitoisuuseroista syntyvää gradienttia, solujen liike on sattumanvaraista. Se muodostuu nopeista etenemisistä (engl. runs) sekä paikallaan tapahtuvasta liikkeestä (engl. tumble). Kun solu kohtaa ärsykkeestä muodostuvaan gradientin, etenemiset pitenevät ja paikallaan tapahtuva liike vähenee. Näin solu pystyy suuntaamaan liikettään joko ärsykettä kohti tai siitä poispäin.

 

Solun liike syntyy flagellojen pyöriessä potkurien tavoin. Energia liikkeeseen saadaan solukalvon eri puolille syntyvästä sähkökemiallisesta gradientista. Solun ympäristöstään vastaanottamat ulkoiset signaalit määräävät flagellan pyörimissuunnan: eteenpäin tapahtuva liike syntyy flagellojen pyöriessä vastapäivään, paikallaan pysyvä liike flagellojen pyöriessä myötäpäivään.