not available fi not available
not available 2 not available
www.solunetti.fi
taso 2

Sekvensointi

DNA:n nukleotidijärjestys on usein tarpeellista tietää esimerkiksi mutaatioita suunniteltaessa. Toisaalta tuntemattoman geenin koodaaman proteiinin tehtävää voidaan arvioida vertaamalla nukleotidisekvenssiä tai sen perusteella saatavaa aminohapposekvenssiä tunnettujen geenien ja proteiinien sekvensseihin. Nukeotidisekvenssejä vertaamalla voidaan myös arvioida geenien evolutiivista sukulaisuutta, tunnistaa sekvensoitu DNA-jakso tai verrata eri yksilöiden tai organismien genomien ominaisuuksia.

DNA-näytteitä voidaan sekvensoida erilaisilla menetelmillä, jotka kaikki perustuvat siihen, että näytteestä syntyy erimittaisia DNA-fragmentteja. Kun neljässä koeputkessa tapahtuu reaktio, jossa kussakin DNA fragmentoituu vain yhden nukleotidin kohdalta, voidaan syntyneiden fragmenttien perusteella päätellä sekvenssin nukleotidijärjestys. Maxam-Gilbertin ja Sangerin sekvensointimenetelmät olivat ensimmäisiä yleisesti käytössä olleita sekvensointimenetelmiä. Ne kehitettiin 1970-luvulla ja nykyisin käytössä olevat menetelmät perustuvat yleensä Sangerin menetelmään.



sekvensointia
Sekvensointia


sekvensoinnin tulokset

Tuloksena sekvensoinnista saadaan tulosliuska, josta nähdään muunmuassa koneen laskema emäsjärjestys sekä nukleotidien antamat fluoresenssipiikit. Alla esimerkki näytteen sekvensistä emäsparien 365-377 kohdalla.

 sekvensoinnin tulokset