Maxam-Gilbertin menetelmä
Maxam-Gilbertin sekvensointimenetelmä on kemiallinen menetelmä. Menetelmä on työläs ja siinä käytetään paljon mykyllisiä kemikaaleja. Sitä käytetäänkin yleensä vain, jos muut sekvensointimenetelmät eivät toimi (sekvensoiminen voi Sangerin menetelmällä olla hankalaa esimerkiksi näytteen sekundäärirakenteiden tai runsaan GC-pitoisuuden vuoksi). Maxam-Gilbertin menetelmä toimii hyvin lyhyille DNA-fragmenteille eikä vaadi sekvensoitavan DNA:n kloonausta. Menetelmä perustuu siihen, että tietyt kemikaalit reagoivat vain tiettyjen emästen kanssa. Kun DNA:n annetaan reagoida neljässä koeputkessa neljän eri kemikaalin kanssa (1) DMS, 2) muurahaishappo, 3) hydratsiini, 4) NaCl + hydratsiini), kussakin koeputkessa DNA pilkkoutuu vain tietyn emäksen/tiettyjen emästen kohdalta (G, A+G, C, C+T). Kemikaalimäärää ja reaktioaikaa säätämällä saadaan vain osa DNA:sta pilkkoutumaan.
