Etusivu

Historia

Koostumus

Solukalvo

Kalvokierto

Tuma

Tukiranka

Metabolia

• Solun aineenvaihdunta
  • Katabolia
  • Anabolia
    • Hiilihydraattien synteesi
      • Glukoneogeneesi
      • Polysakkaridien valmistus
        • Glykogeenin polymerisaatio
        • Tärkkelyksen polymerisaatio
      • Fotosynteettinen hiilihydraattisynteesi
    • Lipidien synteesi
    • Nukleiinihappojen synteesi
    • Proteiinisynteesi
• Mitokondrio
• Peroksisomi
• Kloroplasti

Soluväliaine

Mikrobit

Viestinvälitys

Kasvu

Sivukartta

Glykogeenin polymerisaatio

Glykogeenin polymerisaation lähtöaineena toimivat sokeri-nukleotidit, joissa sokerimonomeeri on aktivoitu kiinnittämällä siihen nukleotidi. Esimerkkinä UDP-glukoosi, jossa uridiinidifosfaatti on kiinni glukoosissa (UTP + glukoosi-1-fosfaatti -> UDP-glukoosi + 2x P_i). Tämän yhdisteen muodostuessa hajoaa kaksi korkeaenergistä fosfodiesterisidosta, mikä ajaa synteettistä reaktiota eteenpäin. Monosakkaridit voidaan tällä tapaa myös merkitä tiettyyn tarkoitukseen (esim. glykogeenin muodostukseen), jolloin ne eivät mene sekaisin glykolyysiin tarkoitettujen molekyylien kanssa.

Glykogeenin polymerisaatiossa toimivat glykogeenisyntaasi, joka liittää glukoosimolekyylejä pitkään ketjuun ja entsyymi, joka tekee glykogeeniin haarakohtia. Haarautuva rakenne tekee glykogeenistä helpommin veteen liukenevan ja lisää glykogeenin aktiivisesti käytettäviä päitä. Koska glykogeenisyntaasi voi vain lisätä glukoosimolekyylejä valmiiseen ketjuun, tarvitaan oma entsyymi aloittamaan glykogeenin valmistus (glykogeniini). Glykogeenisyntaasin aktiivisuutta säädellään sen fosforylaation avulla. Myös glykogeenin hajotusta säätelevän entsyymin, glykogeenifosforylaasin, aktiivisuutta säädellään fosforylaation avulla. Näiden entsyymien ja sitä kautta synteesin ja hajotuksen välistä tasapainoa puolestaan säätelevät insuliini- ja glukagonihormonit, jotka toimivat cAMP:n kautta.