 |
Mikrofilamentit |
Fagosytoosi
Fagosytoosi on alempien eliöiden menetelmä ottaa ravintoa sisäänsä, ylemmillä eliöillä se toimii puolustusmekanismina vieraita kappaleita, kuten bakteereja, tomuhiukkasia tai pigmenttejä, vastaan. Reseptorivälitteisessä fagosytoosissa tietty molekyyli tai rakenne kiinnittyy solukalvoon sitoutumalla siinä oleviin reseptoreihin. Fagosytoitavat kappaleet ovat yleensä vähintään 0,5 - 5 mm halkaisijaltaan.
Bakteerien fagosytoiminen perustuu niihin kiinnittyneisiin vasta-ainemolekyyleihin (immunoglobuliinit), joiden vakioisen Fc-osan makrofagien solukalvossa olevat reseptorit tunnistavat. Tapahtumaa nimitetään myös opsonisaatioksi. Toisinaan fagosytoosin laukeaminen vaatii esimerkiksi fibronektiinin kiinnittymisen kudosnesteistä.
Fagosytoositapahtuma alkaa kappaleen sitoutumisella solukalvolle. Tämän seurauksena aktivoituu signalointireittejä, jotka johtavat muutoksiin aktiinisäikeiden muodostumisen säätelyssä. Aktiinin polymerisaation kautta muodostuu solukalvoon ulokkeita, jotka ympäröivät fagosytoitavan kappaleen. Samalla pieniä rakkuloita liittyy solukalvoon eksosytoosin kautta, jotta solukalvo paremmin ylettyy ympäröimään fagosytoitavan kappaleen. Kun fagosytoosirakkula, fagosomi, on kuroutunut irti solukalvolta, poistetaan sen ympärille muodostunut aktiinikerros. Tämän jälkeen fagosomi kehittyy fagolysosomiksi, kun siihen mm. kuljetetaan lysosomaalisia proteiineja.
