Yleinen immuunivaste virusinfektioissa
Viruksen infektoiman solun tuottamat interferonit aktivoivat luonnollisten tappajasolujen (NK-soluja, natural killer cells) toimintaa. NK-solut tuhoavat viruksen infektoimia soluja adaptiiviseen immuunivasteeseen kuuluvien sytotoksisten T-lymfosyyttien tavoin aktivoimalla niitä apoptoosiin. Monet virukset pyrkivät kuitenkin häiritsemään apoptoosiin johtavan proteolyyttisen kaskadin etenemistä varsinkin infektion alkuvaiheissa.
Mekanismi, jolla NK-solut ja T-lymfosyytit erottavat infektoituneet solut infektoimattomista, on erilainen. NK-solut tarkkailevat luokan I MHC-proteiinien lukumäärää solujen pinnalla, mikä on yleensä alentunut viruksen infektoimissa soluissa sekä joissain syöpäsoluissa. Tämä perustuu siihen, että adaptiivisen immuunivasteen sytotoksiset T-lymfosyytit tunnistavat MHC-proteiineihin sitoutuneita virusproteiinien fragmentteja infektoituneiden solujen pinnalla.
Joidenkin virusten kyky inhiboida luokan I MHC-proteiinien tuotantoa solussa johtaa näiden proteiinien alentuneeseen lukumäärään infektoituneen solun pinnalla, mikä NK-solujen tapauksessa toimii tappamista aktivoivana tekijänä. Joidenkin DNA-virusten tiedetään lisäävän MHC-proteiinien tuotantoa infektoimissaan soluissa, millä ne puolestaan pyrkivät välttämään joutumistaan NK-solujen tunnistamiksi.
