not available fi not available
1 2 3
www.solunetti.fi
taso 2

Vasta-aineet

Vasta-ainemolekyylit rakentuvat neljästä polypeptidiketjusta: kahdesta identtisestä raskaasta ketjusta ja kahdesta identtisestä kevyestä ketjusta. Vasta-ainemolekyylien raskaita ketjuja on viisi erilaista (α, δ, ε, γ ja μ), joiden rakenteellisten ja antigeenisten ominaisuuksien perusteella vasta-aineet ryhmitellään vastaavasti luokkiin IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM. Immunoglobuliinien kevyet ketjut voivat olla joko kappa (κ) tai lambda (λ) -ketjuja, joista molempia esiintyy kaikissa viidessä vasta-aineluokassa. Sekä raskaat että kevyet ketjut muodostuvat useista Ig-domeeneista. Raskaassa ketjussa on yksi variaabeli- (VH) sekä kolme tai neljä vakiodomeenia (CH). Kevyessä ketjussa on vastaavasti yksi variaabeli- (VL) ja yksi vakiodomeeni (CL). Aminohapposekvenssien vaihtelut sekä raskaiden että kevyiden ketjujen variaabelidomeeneissa ovat keskittyneet useille pienille alueille (hypervariable regions, hv-alueet), jotka muodostavat antigeeniä sitovan kohdan molekyylin kolmiulotteisessa rakenteessa.

Lukuisat erilaiset immunoglobuliinimolekyylit muodostuvat imusolujen kypsymisvaiheessa geenien uudelleenjärjestäytymisen seurauksena siten, että yksittäisen imusolun muodostama soluklooni tuottaa yhtä immunoglobuliinia. Jokaisen kevyen ketjun vaihteleva osa on muodostunut kahdesta DNA- segmentistä, V- (variable) ja J- (joining) segmentistä. Vastaavasti raskaan ketjun vaihteleva osa on muodostunut kolmesta DNA-segmentistä, V-, J- ja D (diversity) -segmentistä. Vasta-aineiden muuntelu on seurausta eri geenisegmenttien yhdistymisestä eri vasta-aineita tuottavissa soluissa. Lisämuuntelua voi tapahtua yksittäisten nukleotidien entsymaattisen insertion seurauksena sekä V-J- ja V-J-D-segmenttien liittymiskohdissa ilmenevinä variaatioina. Lisäksi sekundaarivasteissa havaittava vasta-aineiden affiniteetin nousu on seurausta pienistä aminohappomuutoksista (ns. somaattinen hypermutaatio) vasta-ainemolekyylin raskaiden ja kevyiden ketjujen vaihtelevissa osissa. On arvioitu, että yksilö voi tuottaa yli 2 000 erilaista κ-ketjua ja noin 100 000 erilaista raskasta ketjua, jotka voivat yhdistyä erilaisiksi kombinaatioiksi tuottaen yli 200 miljoonaa erilaista vasta-ainetta.