Immunostimulantit
Yleinen immuunivaste perustuu elimistön kykyyn tunnistaa bakteereille ja viruksille ominaisia konservoituneita makromolekyylejä, joita ei esiinny elimistön omien solujen pinnalla. Tällaisina mikrobiperäisinä immunostimulantteina toimivat mikrobien pinnalla esiintyvät erilaiset molekyylit, jotka laukaisevat sekä tulehdusvasteen että aktivoivat fagosyyttisolujen toiminnan.
Immunostimulantteina voivat toimia sekä normaaliflooraan kuuluvissa että taudinaiheuttajabakteereissa yleisesti esiintyvät molekyylit kuten bakteeriperäisissä valkuaisaineissa aloitusaminohappona toimiva formylmetioniini. Toisaalta spesifisesti mikro-organismeissa esiintyvät pintamolekyylit kuten bakteereiden peptidoglykaani, lipopolysakkaridi ja teikkohappo tai sienien mannaani, glukaani ja kitiini voivat toimia immunostimulantteina. Immunostimulantteina voivat toimia myös bakteereiden tai virusten DNA:ssa tyypillisesti esiintyvät lyhyet sekvenssit (esim. CpG-motiivi), joiden esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa selkärankaisten DNA:ssa.
Jotta immunologisen puolustuksen toiminta olisi tarkoituksenmukaista, elimistön täytyy kyetä erottamaan taudinaiheuttajabakteerien ja normaaliflooraan kuuluvien bakteerien hyvinkin samankaltaiset tai jopa identtiset immunostimulantit toisistaan. Tarkkailu voi perustua tällöin mm. immunostimulanttien pitoisuuden seurantaan elimistössä.
