Näytteenvalmistus
Kiinnittäminen
Kiinnittäminen eli fiksaus, fixering, fixation
Kiinnityksessä huomioitavaa
1. Näyte pyrittävä saamaan fiksatiiviin mahdollisimman nopeasti.
2. Jos näytettä ei saada heti fiksatiiviin, sitä säilytetään kylmässä, jääkaapissa tai pakastimessa.
3. Kiinnitysliuosten täytyy olla tuoreita.
4. Käytä runsasta määrää kiinnitysliuosta, esim. 10 kertaa suurempi tilavuus kuin näytepala.
5. Käytä skalpellia näytteen palastelemiseen. Älä käytä saksia, ne rikkovat kudoksen. Pienempiin paloihin fiksatiivi tunkeutuu nopeammin.
6. Älä anna näytteen kuivua ennen fiksausta. Säilytä sitä suolaliuoksessa.
7. Kirjoita astian kylkeen näytteen nimi, fiksatiivi, tutkijan nimi, päiväys tai koodinumero.
8. Eri fiksatiivit tarvitsevat erilaisia käsittelyaikoja
9. Kiinnitysliuos eli fiksatiivi on useimmiten sekoitus saostavasta (A) ja ei saostavasta (B) aineesta, joista A saostaa proteeinit karkearakenteiseksi verkoksi. Verkon raoista vaha
pääsee kudoksen sisään. B estää verkon reikien kasvamisen liian
suuriksi.
Fiksauksen jälkeen fiksatiivi pestään pois, koska se voi häiritä värjäystä. Tavallisesti pesuun käytetään vettä tai suolaliuosta.
Säilytys
Kiinnityksen ja pesun jälkeen kudosnäytettä voidaan säilyttää 70%:ssa alkoholissa lähes rajattoman kauan.
