Fagosyytit
Eläimillä patogeenin tunnistamista seuraa yleensä nopeasti fagosytoosi, jossa taudinaiheuttaja pyritään tuhoamaan. Selkärankaisilla fagosytoosiin kykeneviä soluja (fagosyyttejä) ovat makrofagit ja neutrofiilit. Makrofagit ovat neutrofiilejä pitkäikäisempiä siirtyen elimistössä tulehduspaikasta toiseen ja kyeten useampaan fagosytoositapahtumaan, kun taas neutrofiilit yleensä tuhoutuvat yksittäisen fagosytoositapahtuman seurauksena. Makrofagien toiminta johtaa lähes aina kudoksen tulehdustilaan, jonka muodostumista välittävät erilaiset signaalimolekyylit.
Makrofageja esiintyy elimistössä sidekudoksessa, maksassa ja pernassa sekä erityisen runsaasti paikoissa, joissa patogeenien tunkeutuminen elimistöön on todennäköistä, kuten hengitysteissä ja ruoansulatuskanavassa. Neutrofiilejä esiintyy normaalisti verenkierrossa, josta ne siirtyvät makrofagien ja erilaisten kemoattraktantteina toimivien yhdisteiden aktivoimina tulehduspaikalle kudoksiin.
Makrofagit ja neutrofiilit tunnistavat patogeenit solun pintareseptoreillaan, mikä johtaa aktiinin polymerisaatioon ja patogeenin ympäröimiseen solukalvolla. Näin muodostuu kalvon ympäröimä fagosomi, jonka sisältö tuhoutuu lysosomaalisten entsyymien, happamien hydrolaasien, defensiinien ja erilaisten proteaasien toimesta. Lisäksi fagosyytit katalysoivat erittäin reaktiivisten happiyhdisteiden tuotantoa fagolysosomissa.
