fi se
1 not available not available
www.solunetti.fi
Etusivu polku Veri polku Erytrosyytit
taso 1

sivusto123
Punasolut hiussuonessa
   
sivusto123
Ihmisen punasolut
   
sivusto123
Kalan punasolut
   
sivusto123
Kalan punasolut 2
   
sivusto123
Linnun punasolut
   
sivusto123
Sammakon punasolut
   

Erytrosyytit eli punasolut

 

Erytrosyytit ovat hyvin adaptoituneita pääasialliseen tehtäväänsä, hapen ja hiilidioksidin kuljettamiseen. Niiden erilaistumisen aikana syntetisoidaan suuria määriä rautaa sisältävää hemoglobiinia. Ennen kuin erytrosyytit vapautetaan verenkiertoon, niiden tumat tuhoutuvat ja punasolujen kypsyessä myös niiden sytoplasmiset organellit degeneroituvat. Täysin erilaistunut punasolu koostuukin lähinnä solukalvosta, hemoglobiinista ja entsyymeistä, joita se tarvitsee solukalvon ylläpitämiseen ja kaasujen kuljetukseen. Punasolu on muodoltaan kaksoiskovera, mistä johtuu sen keskiosan jääminen vaaleasti värjäytyneeksi histologisissa preparaateissa. Kaksoiskoveran muodon ansiosta punasolulla on 20-30 prosenttia suurempi pinta-ala kuin yhtä suuren tilavuuden omaavalla pyöreällä solulla, mikä tehostaa suuresti kaasujenvaihtoa. Punasolu on myös hyvin joustava. Vaikka sen keskihalkaisija on 7,2 mikrometriä, se kykenee puristautumaan pienimpienkin kapillaarien läpi (halkaisijaltaan 3-4 mikrometriä).

 

Punasolun solukalvo koostuu lipidikaksoiskerroksesta, jossa on kalvoproteiineja. Solukalvon alla on proteiiniverkoston muodostama solun tukiranka, joka kiinnittyy solukalvoon yhdellä tai useammalla kalvoproteiinilla. Pääasiallisin tukirangan proteiini on pitkä kuitumainen spektriini. Punasolujen kaksoiskupera muoto johtuu osaksi sen tukirangasta ja osaksi sen vesisisällöstä, jälkimmäinen taas riippuu epäorgaanisten ionien konsentraatiosta solussa.

 

Hapen sitoutuminen, kuljetus ja vapauttaminen hemoglobiinista ei riipu punasolun metaboliasta. Punasolut kuitenkin käyttävät energiaa normaalin elektrolyyttigradientin säilyttämiseen, hemoglobiinin rauta-atomien pitämiseen kaksiarvoisessa muodossa ja sulfhydryyliryhmien ylläpitämiseen entsyymeissään. Tähän vaadittava energia muodostetaan glukoosista anaerobisen aineenvaihdunnan avulla. Koska punasoluissa ei ole mitokondrioita, ne eivät kykene aerobiseen energiantuottoon ja ovat siten täysin riippuvaisia glukoosista energianlähteenä.

 

Punasolun keskimääräinen elinikä on 120 päivää ja se riippuu osaksi sen kyvystä säilyttää kaksoiskupera muotonsa. Ilman asianmukaisia soluelimiä punasolu ei kykene korvaamaan rappeutuvia entsyymejään eikä kalvoproteiinejaan, mikä ajallaan johtaa siihen, että punasolu menettää kykynsä pumpata natriumioneja solusta ulos ja ottaa vettä sisäänsä. Siitä seuraa, että punasolu vähitellen muuttuu pallon muotoiseksi. Sen jälkeen punasolu on tullut elinkaarensa loppuun ja perna tai maksa poistaa sen verenkierrosta. 

 

 
 
Saavutettavuusseloste